sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Joulun näköinen joulu



 

Nainen toi joulukeräykseen nuken, kauniisti hymyilevän, kauniissa vaatteissa. Mukana yksi toive: - Jos tämän voisi saada joku pieni tyttö, joka muuten jäisi ilman nukkea! Nainen itse oli jäänyt pienenä orvoksi ja kasvanut kodissa, jossa hellyyttä ja lahjoja ei liikaa jaettu. Vuosi toisensa jälkeen hän kertoi jouluna toivoneensa nukkea, mutta pettyneensä yhä uudelleen. Nyt hän tahtoi jonkun toisen saavan sen nuken, jota ilman hän itse oli jäänyt.

Kaupallista joulua manaillaan – minusta joulu näyttää enemmän tuon tositarinan mukaiselta.

Minusta joulu näyttää Pappilan joulun jaettavaksi tarkoitetuista lahjoista täyttyvältä pöydältä, näyttää kaupan joulukeräyksestä kori toisensa jälkeen tulevilta lahjoituksilta, näyttää Yhteisen pöydän jouluruokailulta, missä jaettiin hieno jouluateria vähävaraisten kesken, näyttää myyjäisiltä, missä vaivan, taidon ja rakkauden tuotoksia myydään hyvän asian edestä. Näyttää lahjoilta, joita on lopulta tärkeämpää antaa kuin saada.

Maallista joulua manaillaan – minusta joulu näyttää enemmän lasten askartelemalta tähdeltä, joka tuodaan kirkon eteen päiväkodin joulukirkossa ja jätetään lopulta esille kymmenien muiden tähtien kanssa jouluksi kirkkoon. Näyttää joululaululta, jonka sanoja ei ole ehtinyt oppia, mutta johon liitytään syvällä riemulla: `Loistaa, loistaa tähti tuo taivaallinen´ samalla, kun pienistä käsistä vilkkuu kirkon kattoa kohti satoja sormitähtiä. Näyttää koululaisten joulukuvaelmalta, missä Maria, Joosef, paimenet ja enkelit ovat juuri niin tosissaan kuin tuleekin olla, kun kerrotaan taivaan koskettavan maata. Näyttää tavalliselta nokialaiselta, joka jouluna uskaltaa kerrankin laulaa, liittyä joululauluun kiittämään maailman Vapahtajaa.

Tavaran joulua manaillaan – minusta joulu näyttää nuorelta äidiltä, joka soittaa omalle äidilleen ja kysyy, miten se pipariresepti menikään, kun hän tahtoo leipoa oman lapsensa kanssa. Näyttää kynttilältä haudalla, näyttää vartiomieheltä sankarihaudalla, näyttää pahviselta Betlehemin tähdeltä kodin ikkunassa.

Minun jouluni näyttää joululta. Ei näytä monen laulun kaipuulta sellaiseen lapsuuden jouluun, jota ei koskaan ole ollut olemassakaan, ei rikkumattomalta idylliltä, mutta näyttää tämän hetken juhlalta, näyttää tavallisten ihmisten toisenlaiselta ajalta. Näyttää valolta keskellä loskaa, joka ei muutu hohtaviksi hangiksi, mutta on silti valoa. Näyttää rakkaudelta keskellä itsekkyyttä, joka ei lopu, mutta on silti rakkautta. Näyttää toivolta, joka ei poista pelkoa, mutta on silti toivoa. Näyttää uskolta, joka ei ehkä siirrä vuoria, mutta joka silti liittää kaipaavan lapsen Taivaallisen Isän perhepiiriin. Näyttää joululta.

Timo Uotila, vs. kirkkoherra
 
 
Kuvissa osa nokialaisten lahjoituksista diakonian kautta vähävaraisille.
 

maanantai 12. joulukuuta 2016

Joululaulut – ärsyttävää rallatusta vai jotain merkityksellistä?


 
Ärsyttää, kun joka paikassa marraskuusta asti soi tauotta joululaulut. Kaupassa joudut heti aulassa Soihdut sammuu -ansaan. Radiossa kotimatkalla pauhaa Joulumaa, kanavanvaihto ei auta ”tip, tap” tuuttaa korvat tukkoon. Kotona ei jaksa kuunnella yhden yhtä joululaulua. Tunne on tuttu monille meistä, minullekin.
Silti, kun aloimme valita lauluja ensi sunnuntain Pappilan joulussa käytävään Joululaulubumtsibumiin, läikähti rinnassa henkäys hellä. Tutut, turvalliset, muistoja täynnä olevat joululaulut saivat joulumielelle. Lapsuuden joulut mummolassa kietoutuvat Sylvian joululaulun nuotteihin. Maa on niin kaunis vei minut heti jouluaamun kirkkoon, mummon turvalliseen kainaloon. Kuusen ympärillä laulettiin tätien ja setien kanssa Tonttujen jouluyötä.
Mitenhän on? Ehkä ärsyttävyyteen vaikuttaakin se kuuluisa arjen hektisyys, kiire ja stressi. Joululaulut tuntuvat väsyneen ja nälkäisen ihmisen kauppareissun keskellä tekopirteiltä ja saavat ärsyyntymään. Kun saa rauhassa kuunnella ja laulaa mukana, joululaulut saavatkin ihan toisen merkityksen. Ne muistuttavat meitä niistä hetkistä, jolloin ei ole kiire, jolloin perheellä on aikaa olla yhdessä. Ne tuovat esiin myös joulun sanoman, seimeen syntyneen poikalapsen. Lapsen, jonka syntymän jälkeen kaikki oli toisin.

Petra Lämsä, nuorisotyönohjaaja

Sunnuntaina lauletaan Maatialan pappilassa joululauluja Bumtsibumin hengessä klo 12. Svengaavat joululaulut ovat vuorossa klo 14. Olet lämpimästi tervetullut!

maanantai 5. joulukuuta 2016

Kuusia ja "kuusia"



Välimeren sypressi joulukuusena

Kolmimetrinen kukkiva joulutähti. Sellaista en olekaan nähnyt. Jakaranda puu ja ihania värejä. Katsahdan hetkeksi työhuoneen ikkunasta ulos. Näkyy lunta ja kauniita jouluvaloja, joita roikkuu vastapäisen talon ikkunoilla. On pimeää, onneksi on lunta ja valoja. On se silti aika eri näkymä, kuin näissä tietokoneellani pyörivissä kuvissa.

Seuraavaksi näytölle piirtyy kuva nimikkoläheteistämme Tuppuraisista seisomassa t-paidoissa joulutähden alla (sen kolmimetrisen). Etiopiassa joulu on erilainen. Välimeren sypressi on joulukuusena. Olen saanut sähköpostitse eri puolilta maailmaa nimikkoläheteiltämme hienon määrän joulukuvia. Ne pyörivät nyt tietokoneeni ruudulla diaesityksenä. Valtavan kokoisia jääveistoksia Itä-Siperiassa keskellä toria. Eivät säilyisi Etelä-Suomen pakkasissa vielä jouluna, sulaisivat pois. Vai säilyisivätkö sittenkin? Onkohan tänä jouluna pakkasta? Varsin erilaisissa paikoissa ja tunnelmissa sitä joulua vietetäänkin. Huonosti minun kävisi Etiopiassa punaisissa villasukissani, jotka on aina jouluna pakko vetää jalkaan. Itä-Siperiassa taas olisi varmuudella kylmä, oli villasukat tai ei. Mutta olisi se Etiopiassa kätevää hakea joulutähti takapihalta sisälle kukkimaan, tai pieni osa siitä.

Onkohan joulu toisaalla aivan erilainen? Kuvissa alkaa vilahdella aika tuttuja joulujuttuja. Yhdessä oloa, yhteisiä ruokailuhetkiä ja koristelua. Paljon yhteistäkin jouluissamme on. Viimeisessä kuvassa ruudulle piirtyy kuva lasten joulunäytelmästä. ”Enkeleitä ja paimenia eri maista” lukee sähköpostin saatetekstissä. Todentotta. Enkeleitä, paimenia, Joosef ja Mariahan siinä ovat seimen äärellä. Niin, seimen. Sanoma on yhteinen.

Sunnuntaina voit itsekin hämmästellä ja ajautua ihanan jouluisiin mietteisiin näiden eri maiden joulukuvien äärellä, pappilan joulun hiljaisessa huoneessa. Lisäksi origamiaskarrella japanilaisittain ja kutoa suomalaisittain. Lätty- ja Pajanuoret laulattavat meille kauneimpia joululauluja. Lämmintä puuroakin on tarjolla ja vetreyttävää koko perheen tonttujumppaa. Kentältä palaavan nimikkolähettimme Riitta Granrothin kertoo kertomuksia Ranskan Marseillesta. Jatketaan joulumietteitä ja tunnelmointia yhdessä pappilassa!


Suvi Pynttäri, seurakuntapastori