Joulun näköinen joulu

 

Nainen toi joulukeräykseen nuken, kauniisti hymyilevän, kauniissa vaatteissa. Mukana yksi toive: - Jos tämän voisi saada joku pieni tyttö, joka muuten jäisi ilman nukkea! Nainen itse oli jäänyt pienenä orvoksi ja kasvanut kodissa, jossa hellyyttä ja lahjoja ei liikaa jaettu. Vuosi toisensa jälkeen hän kertoi jouluna toivoneensa nukkea, mutta pettyneensä yhä uudelleen. Nyt hän tahtoi jonkun toisen saavan sen nuken, jota ilman hän itse oli jäänyt.

Kaupallista joulua manaillaan – minusta joulu näyttää enemmän tuon tositarinan mukaiselta.

Minusta joulu näyttää Pappilan joulun jaettavaksi tarkoitetuista lahjoista täyttyvältä pöydältä, näyttää kaupan joulukeräyksestä kori toisensa jälkeen tulevilta lahjoituksilta, näyttää Yhteisen pöydän jouluruokailulta, missä jaettiin hieno jouluateria vähävaraisten kesken, näyttää myyjäisiltä, missä vaivan, taidon ja rakkauden tuotoksia myydään hyvän asian edestä. Näyttää lahjoilta, joita on lopulta tärkeämpää antaa kuin saada.

Maallista joulua manaillaan – minusta joulu näyttää enemmän lasten askartelemalta tähdeltä, joka tuodaan kirkon eteen päiväkodin joulukirkossa ja jätetään lopulta esille kymmenien muiden tähtien kanssa jouluksi kirkkoon. Näyttää joululaululta, jonka sanoja ei ole ehtinyt oppia, mutta johon liitytään syvällä riemulla: `Loistaa, loistaa tähti tuo taivaallinen´ samalla, kun pienistä käsistä vilkkuu kirkon kattoa kohti satoja sormitähtiä. Näyttää koululaisten joulukuvaelmalta, missä Maria, Joosef, paimenet ja enkelit ovat juuri niin tosissaan kuin tuleekin olla, kun kerrotaan taivaan koskettavan maata. Näyttää tavalliselta nokialaiselta, joka jouluna uskaltaa kerrankin laulaa, liittyä joululauluun kiittämään maailman Vapahtajaa.

Tavaran joulua manaillaan – minusta joulu näyttää nuorelta äidiltä, joka soittaa omalle äidilleen ja kysyy, miten se pipariresepti menikään, kun hän tahtoo leipoa oman lapsensa kanssa. Näyttää kynttilältä haudalla, näyttää vartiomieheltä sankarihaudalla, näyttää pahviselta Betlehemin tähdeltä kodin ikkunassa.

Minun jouluni näyttää joululta. Ei näytä monen laulun kaipuulta sellaiseen lapsuuden jouluun, jota ei koskaan ole ollut olemassakaan, ei rikkumattomalta idylliltä, mutta näyttää tämän hetken juhlalta, näyttää tavallisten ihmisten toisenlaiselta ajalta. Näyttää valolta keskellä loskaa, joka ei muutu hohtaviksi hangiksi, mutta on silti valoa. Näyttää rakkaudelta keskellä itsekkyyttä, joka ei lopu, mutta on silti rakkautta. Näyttää toivolta, joka ei poista pelkoa, mutta on silti toivoa. Näyttää uskolta, joka ei ehkä siirrä vuoria, mutta joka silti liittää kaipaavan lapsen Taivaallisen Isän perhepiiriin. Näyttää joululta.

Timo Uotila, vs. kirkkoherra

 

 

Kuvissa osa nokialaisten lahjoituksista diakonian kautta vähävaraisille.