tiistai 29. marraskuuta 2016

Tekemistä ja olemista


 
 
”Älä siivoa kaappeja, ellet aio viettää joulua siellä”, kuuluu Marttojen opastus. Enkä totisesti siivoakaan, kaappeja siis. Mutta kyllä silti pitää siivota. Minulle joulu tulee tekemällä. Leivon lasten kanssa pipareita, kirjoitan joulukortit, pursotan ässät, paketoin lahjat ja laitan suutarinlohta.

Listoja laadin jos jonkinlaisia. Lahjalistat nyt tietenkin, että mitä kenellekin, kauppalistat sitten lähempänä joulua, että varmasti tulee kaikki tarvittava. Niinä vuosina, kun olen oikein tarmokas, teen myös siivouslistan yhdistettynä kalenteriin: milloin ehtisin kuurata keittiön perusteellisemmin, milloin taas on saunan vuoro.

(Vinkki lapsiperheille: saunan pesu lasten kanssa on hauska vesileikki kunhan kaikille on vähintäänkin oma kauhansa, jolla huiskia menemään.)

Mutta tekeminen on kuitenkin vain puolet jouluun valmistautumisesta. Minulle joulu tulee myös olemalla. Sytyttelen kynttilät, viritän jouluvalot, laitan joululaulut soimaan ja maistelen pipareita ja joulutorttuja. Nautiskelen siis joulutunnelmasta. Minua ei kauppojen joulusesonki ahdista, on ihana katsella kaikkia kimmeltäviä joulukoristeita, vaikka en juuri uusia tarvitsisikaan. Kutsun ystävät kylään yhteisen pöydän ja puuropadan ääreen jo ennen joulua, laulan joululauluja ja hiljennynkin toisinaan itsekseen – siinä sitä pikkuhiljaa valmistuu itsekin joulun tuloon.

Piditpä sitten tekemisestä tai olemisesta, kumpaakin on tarjolla Pappilan joulutalossa myös toisena adventtina. Voit askarrella tai osallistua joulurunotyöpajaan tai vain nautiskella puurosta, pipareista ja glögistä ja lauleskella kanssamme joululauluja. Nähdäänhän siellä!

Sanna Vuorela, pastori

Ps. Onko sinulle tuttu Kahdenmaan kansalainen -veisu? Sen sanat, ja paljon muuta, on kirjoittanut kirjailija Kaija Pispa. Kaija vetää kaikille sopivan joulurunotyöpajan Pappilan joulussa.

maanantai 21. marraskuuta 2016

Glögi



Olen kaupassa töiden jälkeen, ja nopeasti nappaan ostokset, ei niin tarkkaan harkiten, taaskaan, ja ilahdun glögipullosta, joka oli suoraan minulle tyrkyllä. Ihanaa, nyt tätä lämmikettä.

Kotona ilakoin ihanasta lämpimästä glögistä, mutta saan perheeltäni kummallisen vastaanoton. Mitä? Glögiä, ei vielä! En ymmärrä. Minulla on vilu, ulkona on pimeää ja jouluun on seitsemän viikkoa ja ensimmäiseen adventtiin kaksi viikkoa. Milloinkas sitten?

Viikonloppuna meille tulee vieraita ja ehdotan, että ruuan päätteeksi juodaan kahvia tai teetä ja glögiä. Saan kuulla, että täytyy maailmassa sentään jotain pyhää olla eikä glögiä ei voi vielä juoda. Milloinkas sitten?

Adventin aika ja joulunodotus pitää sisällään kaikkia sääntöjä, jotka ovat meissä – ja varsinkin niissä toisissa – sisäänkirjoitettuna. Niitä ei ole kirjoitettu mihinkään ”näin valmistaudut jouluun” -oppaaseen. Milloin laitetaan jouluvaloja, kuunnellaan joulumusiikkia, tehdään kortteja, leivotaan pipareita, siivotaan komeroita ja mikä ”tärkeintä”, juodaan glögiä?

Ensimmäisenä adventtina Nokian kirkossa on perhemessu ja hoosianna-laulu klo 10. Silloin on jo varmasti lupa olla matkalla kohti suurta joulun salaisuutta. Messun jälkeen pappilassa on ensimmäisen adventin joulutalo auki. Siellä nautimme riisipuuroa, kuuntelemme joululauluja, askartelemme, olemme lähellä toisiamme ja juomme GLÖGIÄ luvan kanssa.

Maarit Saarinen
vs. varhaiskasvatuksen ohjaaja
 
Ps. Niin, se minun oma glögipullo on edelleen avaamatta.

maanantai 14. marraskuuta 2016

Joulun lahja - Pappilan joulun blogi avaa silmänsä tulevaan jouluun



Hämmennyn aina iloisesti avuntarjoajista. Luokseni diakoniatoimistolle on tullut ihmisiä mukanaan kassillinen neulomuksia tai joku toinen on tullut kyselemään mitä voisi tehdä. Olen saanut monia soittoja, joissa tarjotaan annettavaksi esim. vaatteita, kenkiä tai muuta tavaraa.

Saan olla hyvän välikappaleena ottamassa lahjoituksia vastaan ja välittämässä niitä avuntarvitsijoille. En tiedä kenen ilo on silloin suurin, saajan, antajan vai välittäjän?

Hyvän tekemisestä leviää iloa ja hyvää mieltä moneen suuntaan ja monelle. Parhaimmassa tapauksessa hyvä kertautuu ja kulkee eteenpäin. Hyvä haluaa tehdä lisää hyvää.

Usein sellainen, joka on itse kokenut vaikeita aikoja, ja saanut apua, on herkempi auttamaan toisia.

Jouluun kuuluvat lahjat ja hyväntekeväisyys. Meille monelle herää auttamisenhalu. Tarjolla on monia tapoja auttaa, on keräyksiä, tapahtumia ja myyjäisiä. Monet haluavat tehdä hyvää. Apu voi olla hyvin pieni ja arkinenkin asia, se voi olla aikaamme ja joskus se voi kysyä enemmän vaivaamme.

Kuulin televisiosta lausahduksen kadonneen jäljillä ohjelmasta: on helpompi rakastaa kuin tulla rakastetuksi. Jäin tätä pohtimaan. Miksi on niin vaikeaa kokea olevansa rakastettu? Onko kukaan sanonut, että rakastaa? Ja jos sanoisi, kenen se pitäisi sanoa, milloin ja miten monta kertaa? Ketä uskomme tai uskoisimme?  Mitä jos sanoisimme sen itsellemme? Olemmeko kenties epävarmuudessamme ja luottamuksen puutteessamme suurin este itse itsellemme?

Tuossa ohjelmassa moni etsii juuriaan ja läheisiään. Parhaimmassa tapauksessa etsijä on löytänyt kadoksissa olevat elämänsä palapelin palaset ja saanut vastauksia ja ymmärrystä kipeisiin kysymyksiinsä.

Jumala antaa rakkauslahjansa meille jokaiselle, sinulle ja minulle, tänäkin jouluna. Jumala etsii kadoksissa olevia ja tarjoaa yhteyttään, kuulumista hänen perheväkeensä. Luoja etsii rakasta luotuaan.

Kipuilen Jumalan lahjan kera. Ilmaiseksi annettu lahja hämmentää. Otanko sen vastaan? En ymmärrä sen suuruutta kun pienen murusen verran. Uskonko silti? Osaanko iloita? Annanko hyvän tehdä työtään minussa ja minusta?

Jatkan pohtimista samalla, kun etsin käsiini ystäväni tekemät lämpimät lapaset.


Sirkku Mäkelä
diakoniatyöntekijä


Vielä kysyn, haluaisitko sinä auttaa?

Yksi tapa tehdä hyvää, on osallistua Pappilan joulu keräykseen, jossa annetaan apua nokialaisille vähävaraisille. Voit lahjoittaa säilyvää ruokatavaraa (esim. säilykkeitä, kahvia, makaronia, riisiä, suklaata) tai paketoida pienen lahjan lapsia varten (esim. kirja, vihko, kynä, pikkuauto). Merkitse korttiin paketin päälle mitä se sisältää.

Voit tuoda tavarat Maatialan pappilaan, Valkamankatu 2, kaikkina neljänä adventtisunnuntaina klo 11–15.

Me diakoniatyöntekijät jaamme lahjoitukset niitä tarvitseville.

Ruoka-avusta ja paketeista leviää isoja iloja niille, joilla ei ole varaa mihinkään ylimääräiseen jouluna.

Kiitos!