Kuusen kertomaa

Joulupuu herättää aina tunteita

 

 

Lapsena ihmettelin aina rakkaan joululaulun korskeaa aloitusta: ”Joulupuu on rakennettu, joulu on jo ovella”.

Lapsuuteni joulukuusiin ei nimittäin tarvittu nauloja ja muttereita. Hain kuusen yleensä isän kanssa omasta metsästä ja sain koristella sen parhaaksi katsomallani tavalla. Kenties vanhempani hieman tasapainottivat koristelua myös yläoksille ulottuvaksi.

Aikuisena ja omien lasten myötä suhde joulukuuseen on tullut monisyisemmäksi.

Kuka noutaa kuusen Tammelantorilta vai tyydytäänkö tänäkin jouluna lähikaupan parkkipaikan suppeampaan valikoimaan?

Kenellä perheenjäsenistä on pisimmälle kehittynyt esteettinen silmä ja muototaju määrittämään, millainen on tasasuhtainen ja kaunis joulupuu?

Joulukuusi on meidän perheessä tapana koristella ennen joulurauhan julistusta ja ohrapuuron syöntiä. Koristelun aikana yleensä kaiken hötäkän keskellä väkisinkin mieli rauhoittuu.

En ole koskaan ymmärtänyt joulukoristeiden vaihtuvia trendejä, joihin vetoamalla markkinamiehet syytävät joka vuosi uuden värimaailman, materiaalit ja koristekuviot joulutunnelman luomiseen.

Joulukuusemme on läpileikkaus perheenjäsenten elämänvaiheista: sieltä löytyvät sulassa sovussa vanhat ja uudet koristeet, lasten päiväkotiaskartelut, lahjaksi saadut ja itse tehdyt koristeet. Väriskaala on epäsovinnainen, sillä kuusen koristelussakin tunteet menevät harmonian edelle.

Joulukuusen historiaa on jäljitetty 1600-luvulle asti: joulukuusi yleistyi ensin Saksan pohjoisosien säätyläiskodeissa. Vähitellen perinne kulkeutui ruotsalaisen sivistyneistön kautta 1820-luvulla myös Suomeen. Tiettävästi Suomen ensimmäinen joulukuusi on ollut vuonna 1829 helsinkiläisen paronin kotona. 

Joulukuusiperinteen vakiinnuttamisessa asennemuokkausta tehtiin sittemmin lastenlehtien kuvitetuissa joulurunoissa ja -saduissa.

Joulukuusi oli kuitenkin Suomessa vielä 1900-luvun taitteenkin jälkeen vain vauraiden perheiden ylläpitämä jouluperinne. Maalaistaloissa joulumielen nostattamiseen riitti kattoon ripustettava himmeli ja kynttilän harras liekki. Moni lapsi saattoi vielä sata vuotta sitten nähdä ensimmäisen koristellun joulukuusen koulun joulujuhlassa.

H. C. Andersenin satu Kuusi on moraalisesti ojentava satu, jossa tiivistyy joulukuusen jokavuotinen lyhyt mutta keskeinen merkitys joulumielen nostattajana. 

Vuodesta toiseen tunnen lämpimän mielenliikahduksen, kun viikkosiivouksen yhteydessä jostain löytyy kuusenneulasia edellisen joulun jäljiltä: joulukuusi tahtoo näin muistuttaa erityisyydestään myös harmaassa arjessa.

 

Päivi Heikkilä-Halttunen

Kirjoittaja on tamperelainen lastenkirjallisuuden vapaa tutkija ja kriitikko, joka on paneutunut myös jouluaiheiseen lastenkirjallisuuteen.

 

 

 

PAPPILAN JOULU

Maatialan pappilassa 4. adventtisunnuntaina 20.12. messun jälkeen klo 16 saakka

Riisipuuroa, glögiä ja pipareita tarjolla klo 11 alkaen niin kauan kuin riittää. Kaunis hartaushuone omiin hiljaisiin hetkiin.  Svengaavat joululauluhetket klo 12 ja 14. Päivän aikana mahdollisuus koristella piparkakkuja.

Tullessaan voi tehdä hyvää. Pappilan jouluissa kerätään kolehti vähävaraisille nokialaisille. Kolehdiksi käy kaikki säilyvä kuivatavara (esim. säilykkeet, kahvi, makaroni, suklaa) tai pieni valmiiksi paketoitu lahja lapselle (esim. vihko ja kynä, pikkuauto), päälle korttiin merkintä paketin sisällöstä.