Täydellinen joulu

Jos et aio viettää jouluasi kaapissa, älä siivoa kaappeja jouluksi.

Tässä marttojen tutussa ohjeessa on vissi järkensä. Minä lienen esimerkki siitä, millaisiin äärimmäisyyksiin joulunlaitto voi mennä.

Yliopiston syyslukukausi päättyi aina jo joulukuun puolivälissä, joten minulla oli opiskelijana hyvää aikaa touhuta joulua talossamme. Vein asian huippuunsa; marraskuussa tein listan johon kirjasin kaikki työt. Kas näin listani kuului: tiistai 1. päivä joulukuuta, siivoa vaatekaappi ja leivo joulukakku. Keskiviikko 2. päivä joulukuuta, siivoa vaatehuone. Torstai 3. päivä joulukuuta, siivoa varasto ja eteisen naulakko sekä sen hattuhylly. Perjantai 4. päivä joulukuuta, leivo piparit….

Tätä rataa suoritin listaani kunnes jouluaattona talossamme ei ollut yhden yhtäkään komeroa, kaappia, hyllyä tai nurkkaa, jota en olisi siivonnut, ja pakastimessa odotti runsas kattaus leivonnaisia. Melkein minua häiritsi, jos joulun saapuessa vaatehuoneen silitettävien pyykkien korissa oli odottamassa yksi aatonaaton joulusiivouksesta pesuun kulkeutunut pöytäliina.

Mukavaahan se oli, ei siinä mitään. En ole koskaan tunnistanut tunnetta nimeltä joulustressi, vaan pieni häärääminen on hyvä osa valmistautumista ja joulutunnelmaa. Yletön valmistautuminen kuitenkin kohotti odotukseni kovin korkealle. Jouluaaton oli sitten määrä huipentua täydellisyyden tunteeseen. Kuitenkin minua jouluna kalvoi pieni vaimea tunne siitä, ettei huipennusta tullutkaan. Joulu oli humauksessa ohi ja ääni sisälläni kysyi, oliko se sittenkään ollut kaiken vaivan arvoinen.

Sitten tuli joulu, jona lapseni oli aivan pieni, vain 6 viikon ikäinen. Ihmettelin, miten nyt valmistaisin joulun.

Yllätyin. Aatonaattona tein tavanomaisen lauantaisiivouksen, levitin koristeet kotiin ja hups, meillä oli joulu. Ihan kuin ennenkin.

Siinä oivalsin jotakin.

Sen koommin en ole joulun tähden viitsinyt ährätä ylenmäärin. Tulee se joulu vähemmälläkin. Ihmetystä ja melkein sääliä tuntien katselen aikakauslehtien hopeoituja valokuvia perheistä, jotka lokakuusta lähtien suihkuttavat tekolunta puunoksiin, käärivät kävyistä koristeita, sovittelevat hohtavia kynttelikköjä pitkään pirtinpöytään ja valmistavat Täydellistä Joulua. Onko valmistelu itsessään nautinto vai tavoittamattoman harmonian tavoittelua? Tuntuuko heistä jouluna täyteläiseltä vai tyhjältä?

Minna Ala-Heikkilä

Nokian Uutisten päätoimittaja