Joulu saapuu

Joulun odotus on kohtalaisen kiireistä aikaa. Omassa uskonnonopettajan työssäni koulusta kulkeutuu työpöydälle paksut pinkat kokeita tarkastettavaksi. Adventti- ja jouluhartaudet vaativat järjestämistä. Kotona mielen läpi puskee monenmoista asiaa: Mistä löytyy jälleen kerran ne osoitteet joulukortteihin? Mitä ostetaan tällä kertaa kenellekin lahjaksi? 

Tämän pesukonemaisen pyörityksen katkaisee tällä kertaa joulunajan konsertti. Kirkko, kynttilät ja kauniit joululaulut. Konsertissa tulee kuitenkin hieman keskeneräinen olo. En taida ollakaan vielä ihan valmis joulun odotukseen. Tekemättömiä asioita tuntuu olevan aivan liikaa. En osaa heittäytyä joulun odotuksen tarjoamaan rauhaan ja lepoon, kun on vielä niin paljon tehtävää ja muistettavaa.

Joulun odotuksesta olen vähitellen oppinut, että mielen tyyneys kaiken kiireen keskellä voi löytyä, mikäli niin vain tahtoo ja päättää. Ruuhkaisen kaupan kassajonossa aikaa kuluu juuri se määrä kuin kuluu, hermoili tai ei. Koulun käytävällä ei auta huuto eikä hermoilu. Kokeita voi tuntua riittävän loputtomiin, mutta jos katsoo vain yhtä nippua kerrallaan, niin mielen valtaa olo, että kyllä tästä selvitään.

Mutta joulu se tulee kouluunkin ja Enkeli taivaan päästäneen perinteisesti laulamaan. Koulu hiljenee ja aikaa jää riittämiin sen odotukseen, kun lauletaan: Joulu saapuu jokaiselle, lapselle ja aikuiselle. Sydämiimme joulun lahja, seimen luona annetaan. 

 Kai Järvinen