Ajatuksia diakonian arjesta

 

”Pienikin valo voi olla pimeässä ratkaisevan tärkeä. Se voi ohjata jonkun pois pimeydestä.

Älä siis kätke valoa, joka sinussa on. Joku voi sen avulla löytää suuremman valon.

Se valo, joka sinussa, lapseni, on, ei ole sinun valosi.

Se on minun Henkeni valo, ja se ohjaa sinua ja sinun välitykselläsi muitakin uuteen elämään.”

Maija-Liisa Heiskanen: Aamun Sana

Kuuntelen diakoniavastaanotolla asiakastani, jonka rahat riittävät juuri ja juuri vuokraan ja ruokaan. Kaikesta on pihistettävä, mihinkään ylimääräiseen ei ole varaa. Yksikin isompi lasku tai yllättävä menoerä sotkee talouden. Kun mistään ei voi enää nipistää pois, ainut mahdollisuus on ruoka. Mietimme yhdessä, miten tulla toimeen. Usein olen neuvoton, en minäkään keksi mistä vielä voisi säästää. Voin olla tukemassa asiakastani ruokakassilla tai antaa osto-osoituksen kauppaan. Katsomme yhdessä onko tuossa lahjoituksena tulleessa laatikossa joku vaate tai kengät jotka voisi ottaa. Näin voi selvitä sinne seuraavaan työttömyyskorvaukseen saakka.

Ensi kuussa ei tule rahaa sen enempää, ja on vielä joulukin tulossa. Miten se menee?

Kuulen monen pelkäävän joulua. Jouluun liittyy niin monenlaisia tunteita, muistoja ja ulkonaisia vaatimuksia. Monet pelkäävät yksinoloa, yksinäistä joulunaikaa, jolloin kaikki auttajatahotkin laittavat ovensa säppiin moneksi päiväksi. Monella ei ole mitään paikkaa mihin voisi mennä.

Itse voi leipoa, valmistaa ruokia ja tehdä lahjoja, näin ne tulevat edullisemmiksi. Onneksi on kirpputoreja, joista löytää myös edullisesti paketoitavaa. Lahja voi olla myös puhelinsoitto, kortti tai vierailu.

Elämäämme mahtuu monenlaisia jouluja.

Kuuntelen myös surevaa, joka miettii miten selviää ensimmäisestä joulusta yksin.

Eron kokenut kertoo, miten kipeää tekee jo ajatuskin yksinäisestä juhla-ajasta. Onneksi on niitäkin, jotka iloitsevat ensimmäisestä joulusta yhdessä rakkaansa, lapsensa, lapsenlapsensa kanssa. Kovin erilaisia ovat vuodet.

Mietimme asiakkaani kanssa yhdessä mikä on joulun tarkoitus. Mikä siinä on oleellista? Hienot ulkonaiset puitteet vai joku muu? Voisiko ajatella että vähemmälläkin on väliä? Vähemmän onkin enemmän? Sisäinen taju jostakin suuremmasta onkin paljon tärkeämpää kuin ulkonainen meno?

Meille jokaiselle annetaan jouluna lahja. Se on Jeesus lapsi. Seimen lapsi on meille pelastus. Taivaan Isän lahja tuo meidän elämäämme sisäisen valon, joka lämmittää ja antaa voimaa.

Voin olla tuota taivaallista valoa välittämässä kun ojennan ruokakassia tai kuuntelen asiakastani ja toivotan hänelle hyvää ja rauhallista joulun aikaa.

Toivon sinulta lukijani,

kun tulet adventtipyhinä Pappilan jouluun, tuo tullessasi säilykepurkkeja. Näin autat nokialaisia vähävaraisia.

Me diakoniatyöntekijät jaamme säilykkeet asiakkaillemme muun ruoka-avun jatkeena vastaanotoilla ja kotikäynneillä.

Miksi juuri säilykkeitä? Ne kestävät kuljettelua ja käsittelyä ja säilyvät hyvin.

Kiitos lahjastasi!

Sirkku Mäkelä

diakoniatyöntekijä