Hämmennyn
aina iloisesti avuntarjoajista. Luokseni diakoniatoimistolle on tullut ihmisiä mukanaan
kassillinen neulomuksia tai joku toinen on tullut kyselemään mitä voisi tehdä.
Olen saanut monia soittoja, joissa tarjotaan annettavaksi esim. vaatteita,
kenkiä tai muuta tavaraa.
Saan olla
hyvän välikappaleena ottamassa lahjoituksia vastaan ja välittämässä niitä avuntarvitsijoille.
En tiedä kenen ilo on silloin suurin, saajan, antajan vai välittäjän?
Hyvän
tekemisestä leviää iloa ja hyvää mieltä moneen suuntaan ja monelle. Parhaimmassa
tapauksessa hyvä kertautuu ja kulkee eteenpäin. Hyvä haluaa tehdä lisää hyvää.
Usein sellainen,
joka on itse kokenut vaikeita aikoja, ja saanut apua, on herkempi auttamaan
toisia.
Jouluun
kuuluvat lahjat ja hyväntekeväisyys. Meille monelle herää auttamisenhalu.
Tarjolla on monia tapoja auttaa, on keräyksiä, tapahtumia ja myyjäisiä. Monet
haluavat tehdä hyvää. Apu voi olla hyvin pieni ja arkinenkin asia, se voi olla aikaamme
ja joskus se voi kysyä enemmän vaivaamme.
Kuulin
televisiosta lausahduksen kadonneen jäljillä ohjelmasta: on helpompi rakastaa
kuin tulla rakastetuksi. Jäin tätä pohtimaan. Miksi on niin vaikeaa kokea
olevansa rakastettu? Onko kukaan sanonut, että rakastaa? Ja jos sanoisi, kenen
se pitäisi sanoa, milloin ja miten monta kertaa? Ketä uskomme tai uskoisimme? Mitä jos sanoisimme sen itsellemme? Olemmeko
kenties epävarmuudessamme ja luottamuksen puutteessamme suurin este itse
itsellemme?
Tuossa ohjelmassa
moni etsii juuriaan ja läheisiään. Parhaimmassa tapauksessa etsijä on löytänyt
kadoksissa olevat elämänsä palapelin palaset ja saanut vastauksia ja ymmärrystä
kipeisiin kysymyksiinsä.
Jumala antaa
rakkauslahjansa meille jokaiselle, sinulle ja minulle, tänäkin jouluna. Jumala
etsii kadoksissa olevia ja tarjoaa yhteyttään, kuulumista hänen perheväkeensä.
Luoja etsii rakasta luotuaan.
Kipuilen
Jumalan lahjan kera. Ilmaiseksi annettu lahja hämmentää. Otanko sen vastaan? En
ymmärrä sen suuruutta kun pienen murusen verran. Uskonko silti? Osaanko iloita?
Annanko hyvän tehdä työtään minussa ja minusta?
Jatkan
pohtimista samalla, kun etsin käsiini ystäväni tekemät lämpimät lapaset.
Sirkku
Mäkelä
diakoniatyöntekijä
Vielä kysyn,
haluaisitko sinä auttaa?
Yksi tapa
tehdä hyvää, on osallistua Pappilan joulu keräykseen, jossa annetaan apua
nokialaisille vähävaraisille. Voit lahjoittaa säilyvää ruokatavaraa (esim.
säilykkeitä, kahvia, makaronia, riisiä, suklaata) tai paketoida pienen lahjan
lapsia varten (esim. kirja, vihko, kynä, pikkuauto). Merkitse korttiin paketin
päälle mitä se sisältää.
Voit tuoda
tavarat Maatialan pappilaan, Valkamankatu 2, kaikkina neljänä adventtisunnuntaina
klo 11–15.
Me
diakoniatyöntekijät jaamme lahjoitukset niitä tarvitseville.
Ruoka-avusta
ja paketeista leviää isoja iloja niille, joilla ei ole varaa mihinkään
ylimääräiseen jouluna.
Kiitos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti