Enkeli
Äiti on
lapsineen kaupungilla. Yhtäkkiä 5-vuotias poika tempautuu irti äidin kädestä ja
pinkaisee riemuissaan juoksuun. Syynä on heidän autonsa, jonka poika näkee
parkkeeratun kadun toiselle puolen. Poika juoksee tielle. Vasemmalta lähestyy
auto, lujaa. Äiti näkee, miten poika juoksee sen alle. Jarrut kirskuvat samaan
aikaan, kun äiti huutaa henkensä edestä ja kiiruhtaa kohti lastaan.
Sitten
tapahtuu ihme. Äiti näkee omin silmin, miten jokin mahti tempaa lapsen
taaksepäin täydestä vauhdista niin, että tämä paiskautuu äitiään vasten.
Molemmat päätyvät jarruttaneen auton konepellille, eikä heille käy kuinkaan.
Tarinan äiti
on sukulaiseni Maija. Tapahtumasta on yli kolmekymmentä vuotta, mutta Maija
muistaa sen kuin eilispäivän. Hän on muulloinkin tuntenut varjeluksen. Eräänä
jouluyönä hän heräsi keskellä yötä ja huomasi steariinin roihuavan korkein
liekein. Kynttilä oli unohtunut palamaan puiselle sohvapöydälle kirjapinon taa.
Jollei Maija olisi herännyt, olisi asunto ollut pian ilmiliekeissä.
Maijan
kertomukset viime hetkien pelastumisesta palauttavat mieleeni omia muistojani.
13 vuotta sitten juoksin sukkasillani ulos tajuton kaksivuotias sylissäni.
Oikaisin umpihangen kautta viereiseen rivitaloon. Pienen poikani kasvot
sinersivät ja hänen päänsä retkotti ranteeni yli. Luulin menettäneeni hänet.
Sitten joku nappasi pojan sylistäni. Sain sanotuksi vain ”omena”, minkä jälkeen
naapurin Heikki alkoi elvyttää lasta. Omenanpala lensi kaaressa hankeen. Kuulin
poikani itkun, aivan kuin synnytyslaitoksella.
Toisen
kerran enkeli sai maltalaismiehen hahmon kaksi vuotta sitten. Yhtenä aamuna
loma-asuntomme oveen kolkutettiin. Ovella seisoi iäkäs työmies
puolitoistavuotias poikani sylissään: "Onko tämä teidän poikanne?"
Selvisi, ettei jäykkä ulko-ovemme ollut loksahtanut kunnolla kiinni. Poika oli
livahtanut salamannopeasti ulos sillä välin kun hyssytin vauvaa. Sitten poika
oli könynnyt jyrkät kiviportaat alas kohti autotietä. Sen takana häämötti
bulevardi, josta oli aitaamaton matka mereen, suora pudotus. Mies oli syöksynyt
kattotyömaalta pelastamaan lapseni.
Maijan
kokemuksessa ”jokin mahti tempasi” lapsen taaksepäin kesken juoksun. Niin
tapahtui, kun seisoin vanhimman poikani kanssa rinnakkain hellan vieressä.
Opetin pojalle, miten pastakastike valmistetaan. Sitten tapahtui jotakin
selittämätöntä: sanaankaan sanomatta, kesken ruuanlaiton ja jutustelun,
astuimme pojan kanssa yhtä aikaa askelet taaksepäin.
Katsoimme
toisiamme hämmentyneenä. Tuntui siltä kuin meidät olisi vedetty kuminauhalla
pois hellan luota. Poika ehti sanoa vain ”oho, mikä se oli”, minkä jälkeen
räjähti iso lasikuppi. Se oli liedellä, joka oli mennyt vahingossa päälle.
Lasia sinkoili kaikkialle, jalkojemme juureen asti. Olisimme saaneet tulikuumat
lasinsirut silmillemme, ellei ”jokin voima” olisi vetänyt meitä taaksepäin.
Vilunväreet
kulkevat ihollani, kun muistelen näitä hetkiä. Rauhoitun, kun laitan soimaan
tutun virren. Sen nimi on Kiitos sulle Jumalani.
Maria Syvälä
PAPPILAN JOULU – Maatialan pappilassa
1.
adventtisunnuntaina 29.11. perhemessun jälkeen klo 16 saakka
Riisipuuroa,
glögiä ja pipareita tarjolla klo 11 alkaen niin kauan kuin riittää. Kaunis
hartaushuone omiin hiljaisiin hetkiin.
Askarrellaan vapaalla aikataululla vanhoista kirjoista jouluisia
koristeita. Voi tuoda omia kirjoja tai tehdä talon kirjoista. Päivän aikana
myös joulun loruja, satuja ja lauluja.
Tullessaan voi tehdä hyvää. Pappilan jouluissa
kerätään kolehti vähävaraisille nokialaisille. Kolehdiksi käy kaikki säilyvä
kuivatavara (esim. säilykkeet, kahvi, makaroni, suklaa) tai pieni valmiiksi
paketoitu lahja lapselle (esim. vihko ja kynä, pikkuauto), päälle korttiin
merkintä paketin sisällöstä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti