maanantai 14. marraskuuta 2016

Joulun lahja - Pappilan joulun blogi avaa silmänsä tulevaan jouluun



Hämmennyn aina iloisesti avuntarjoajista. Luokseni diakoniatoimistolle on tullut ihmisiä mukanaan kassillinen neulomuksia tai joku toinen on tullut kyselemään mitä voisi tehdä. Olen saanut monia soittoja, joissa tarjotaan annettavaksi esim. vaatteita, kenkiä tai muuta tavaraa.

Saan olla hyvän välikappaleena ottamassa lahjoituksia vastaan ja välittämässä niitä avuntarvitsijoille. En tiedä kenen ilo on silloin suurin, saajan, antajan vai välittäjän?

Hyvän tekemisestä leviää iloa ja hyvää mieltä moneen suuntaan ja monelle. Parhaimmassa tapauksessa hyvä kertautuu ja kulkee eteenpäin. Hyvä haluaa tehdä lisää hyvää.

Usein sellainen, joka on itse kokenut vaikeita aikoja, ja saanut apua, on herkempi auttamaan toisia.

Jouluun kuuluvat lahjat ja hyväntekeväisyys. Meille monelle herää auttamisenhalu. Tarjolla on monia tapoja auttaa, on keräyksiä, tapahtumia ja myyjäisiä. Monet haluavat tehdä hyvää. Apu voi olla hyvin pieni ja arkinenkin asia, se voi olla aikaamme ja joskus se voi kysyä enemmän vaivaamme.

Kuulin televisiosta lausahduksen kadonneen jäljillä ohjelmasta: on helpompi rakastaa kuin tulla rakastetuksi. Jäin tätä pohtimaan. Miksi on niin vaikeaa kokea olevansa rakastettu? Onko kukaan sanonut, että rakastaa? Ja jos sanoisi, kenen se pitäisi sanoa, milloin ja miten monta kertaa? Ketä uskomme tai uskoisimme?  Mitä jos sanoisimme sen itsellemme? Olemmeko kenties epävarmuudessamme ja luottamuksen puutteessamme suurin este itse itsellemme?

Tuossa ohjelmassa moni etsii juuriaan ja läheisiään. Parhaimmassa tapauksessa etsijä on löytänyt kadoksissa olevat elämänsä palapelin palaset ja saanut vastauksia ja ymmärrystä kipeisiin kysymyksiinsä.

Jumala antaa rakkauslahjansa meille jokaiselle, sinulle ja minulle, tänäkin jouluna. Jumala etsii kadoksissa olevia ja tarjoaa yhteyttään, kuulumista hänen perheväkeensä. Luoja etsii rakasta luotuaan.

Kipuilen Jumalan lahjan kera. Ilmaiseksi annettu lahja hämmentää. Otanko sen vastaan? En ymmärrä sen suuruutta kun pienen murusen verran. Uskonko silti? Osaanko iloita? Annanko hyvän tehdä työtään minussa ja minusta?

Jatkan pohtimista samalla, kun etsin käsiini ystäväni tekemät lämpimät lapaset.


Sirkku Mäkelä
diakoniatyöntekijä


Vielä kysyn, haluaisitko sinä auttaa?

Yksi tapa tehdä hyvää, on osallistua Pappilan joulu keräykseen, jossa annetaan apua nokialaisille vähävaraisille. Voit lahjoittaa säilyvää ruokatavaraa (esim. säilykkeitä, kahvia, makaronia, riisiä, suklaata) tai paketoida pienen lahjan lapsia varten (esim. kirja, vihko, kynä, pikkuauto). Merkitse korttiin paketin päälle mitä se sisältää.

Voit tuoda tavarat Maatialan pappilaan, Valkamankatu 2, kaikkina neljänä adventtisunnuntaina klo 11–15.

Me diakoniatyöntekijät jaamme lahjoitukset niitä tarvitseville.

Ruoka-avusta ja paketeista leviää isoja iloja niille, joilla ei ole varaa mihinkään ylimääräiseen jouluna.

Kiitos!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti