Glögi

Olen kaupassa töiden jälkeen, ja nopeasti nappaan ostokset, ei niin tarkkaan harkiten, taaskaan, ja ilahdun glögipullosta, joka oli suoraan minulle tyrkyllä. Ihanaa, nyt tätä lämmikettä.

Kotona ilakoin ihanasta lämpimästä glögistä, mutta saan perheeltäni kummallisen vastaanoton. Mitä? Glögiä, ei vielä! En ymmärrä. Minulla on vilu, ulkona on pimeää ja jouluun on seitsemän viikkoa ja ensimmäiseen adventtiin kaksi viikkoa. Milloinkas sitten?

Viikonloppuna meille tulee vieraita ja ehdotan, että ruuan päätteeksi juodaan kahvia tai teetä ja glögiä. Saan kuulla, että täytyy maailmassa sentään jotain pyhää olla eikä glögiä ei voi vielä juoda. Milloinkas sitten?

Adventin aika ja joulunodotus pitää sisällään kaikkia sääntöjä, jotka ovat meissä – ja varsinkin niissä toisissa – sisäänkirjoitettuna. Niitä ei ole kirjoitettu mihinkään ”näin valmistaudut jouluun” -oppaaseen. Milloin laitetaan jouluvaloja, kuunnellaan joulumusiikkia, tehdään kortteja, leivotaan pipareita, siivotaan komeroita ja mikä ”tärkeintä”, juodaan glögiä?

Ensimmäisenä adventtina Nokian kirkossa on perhemessu ja hoosianna-laulu klo 10. Silloin on jo varmasti lupa olla matkalla kohti suurta joulun salaisuutta. Messun jälkeen pappilassa on ensimmäisen adventin joulutalo auki. Siellä nautimme riisipuuroa, kuuntelemme joululauluja, askartelemme, olemme lähellä toisiamme ja juomme GLÖGIÄ luvan kanssa.

Maarit Saarinen

vs. varhaiskasvatuksen ohjaaja

 

Ps. Niin, se minun oma glögipullo on edelleen avaamatta.