Tähti on syttynyt

Punapoimintaliinalla

 

 

Minun mummollani oli kahdeksan lasta, neljä tai viisi lehmää sekä kanoja. Kesällä oli kesäpossu, kasvimaa sekä perunapelto. Syksyllä oli loputtomasti säilömistä ja sadonkorjuuta. Talven tultua elämä ehkä hiukan rauhoittui. Askareet siirtyivät sisälle tuvan puolelle.

Äitini oli lapsista kuudes. Äiti muistaa, kuinka mummolla oli lähes aina kangaspuissa kangas kudottavana. Yleensä syntyi räsymattoja ja pyyheliinoja.  Kerran kankaana oli punapoimintaliina. Punapoiminta on perinteinen suomalainen kutomisen taito, jossa jokainen pellavainen lanka, loimi ja kude täytyy tarkasti laskea. Sitten punaisella langalla pujotellaan kuvioita kankaaseen. Vaatii varmasti pitkää pinnaa ja keskittymistä saada aikaan tuvan pöydälle pitkä liina.  Sellaisen mummoni kutoi.

Mummoni tahtoi punapoimintaliinan tuvan pöydälle jouluksi. Olen yrittänyt miettiä, mikä oli se ajatus, joka sai hänet liinaansa tekemään? Enää en pääse sitä häneltä kysymään. Voin vain arvailla.

Oliko kangaspuiden ääreen istuminen rentoutusta, sitä kuuluisaa omaa aikaa? Saiko hän kangaspuiden kolkkeessa omat ajatukset kasaan,  pois reikäisistä sukista ja muusta tekemättömästä?  Katosiko mekastava lapsilauma taustalle, kun oikein keskittyi lankojen laskemiseen? Vai oliko johtotähtenä ajatus kauniista tuvasta jouluna, lapsista ja perheestä siinä pöydän ympärillä? Mikä olisi se tähti tai tähtäin, jonka vuoksi hän työpäivänsä välissä tai lisäksi istahti kangaspuiden ääreen?

Olen lueskellut paria naistenlehden joulunumeroa. Esillä on jouluisia sisustuksia, ihania kattauksia, persoonallisia paketteja, kodikkaita torkkupeittoja ja herkkuja pöydät notkuen, yhdessäolon harmoniaa unohtamatta. Kirkoissa puhutaan sydämen valmistamisesta sekä jouluntähdestä, jota seuraamalla löytyy todellinen joulu. Martat antavat omia vinkkejään joulustressin vaivaamille. Näiden jouluisten kuvien keskellä on vaikeata tunnistaa, mikä on minun jouluni johtotähti tai unelma.  Ei kaiketi muuten saa vastausta kuin kokeilemalla. Kokeilemalla, mikä on tarpeellista ja mikä tarpeetonta. Kokeilemalla mikä on liikaa tai liian vähän.

Eräänä jouluna mummoni punapoimintaliinaan tuli reikä. Mokomat polttivat sisällä sähikäistikkuja ja kipinä lensi liinaan. Reikähän siitä tuli. Meniköhän joulu pilalle? Ainakaan liinaa ei heitetty roskiin pienen yhden pienen reiän takia. Liina sai jatkaa tehtäväänsä reiästä huolimatta.

Sanna Erkanaho, pastori

 

-------------------------------

 

PAPPILAN JOULU – Maatialan pappilassa 2. adventtisunnuntaina 6.12.

messun jälkeen klo 16 saakka

Riisipuuroa, glögiä ja pipareita tarjolla klo 11 alkaen niin kauan kuin riittää.

Kaunis hartaushuone omiin hiljaisiin hetkiin. 

 

Askarrellaan vapaalla aikataululla joulukortteja erilaisia materiaaleja hyödyntäen.

Lisäksi klo 12 ja 14 ohjatut jouluaskartelupajat, joissa askarrellaan joulukoriste kierrätys- ja luonnonmateriaaleista. Pajassa voi rakentaa talvisen asetelman lasipurkkiin tai tehdä lasipurkeista lyhtyjä. Paperista muotoilemalla syntyy jouluinen lippunauha sekä erilaisia kuusenkoristeita. Pajat sopivat kaikenikäisille, niin lapsille kuin aikuisille. Ohjaajana taidekasvattaja Outi Virtanen. Materiaalit paikalla valmiina.

Tullessaan voi tehdä hyvää. Pappilan jouluissa kerätään kolehti vähävaraisille nokialaisille. Kolehdiksi käy kaikki säilyvä kuivatavara (esim. säilykkeet, kahvi, makaroni, suklaa) tai pieni valmiiksi paketoitu lahja lapselle (esim. vihko ja kynä, pikkuauto), päälle korttiin merkintä paketin sisällöstä.