sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Enkelit paikalla


Enkeli
 
 

Äiti on lapsineen kaupungilla. Yhtäkkiä 5-vuotias poika tempautuu irti äidin kädestä ja pinkaisee riemuissaan juoksuun. Syynä on heidän autonsa, jonka poika näkee parkkeeratun kadun toiselle puolen. Poika juoksee tielle. Vasemmalta lähestyy auto, lujaa. Äiti näkee, miten poika juoksee sen alle. Jarrut kirskuvat samaan aikaan, kun äiti huutaa henkensä edestä ja kiiruhtaa kohti lastaan.

Sitten tapahtuu ihme. Äiti näkee omin silmin, miten jokin mahti tempaa lapsen taaksepäin täydestä vauhdista niin, että tämä paiskautuu äitiään vasten. Molemmat päätyvät jarruttaneen auton konepellille, eikä heille käy kuinkaan.

Tarinan äiti on sukulaiseni Maija. Tapahtumasta on yli kolmekymmentä vuotta, mutta Maija muistaa sen kuin eilispäivän. Hän on muulloinkin tuntenut varjeluksen. Eräänä jouluyönä hän heräsi keskellä yötä ja huomasi steariinin roihuavan korkein liekein. Kynttilä oli unohtunut palamaan puiselle sohvapöydälle kirjapinon taa. Jollei Maija olisi herännyt, olisi asunto ollut pian ilmiliekeissä.

Maijan kertomukset viime hetkien pelastumisesta palauttavat mieleeni omia muistojani. 13 vuotta sitten juoksin sukkasillani ulos tajuton kaksivuotias sylissäni. Oikaisin umpihangen kautta viereiseen rivitaloon. Pienen poikani kasvot sinersivät ja hänen päänsä retkotti ranteeni yli. Luulin menettäneeni hänet. Sitten joku nappasi pojan sylistäni. Sain sanotuksi vain ”omena”, minkä jälkeen naapurin Heikki alkoi elvyttää lasta. Omenanpala lensi kaaressa hankeen. Kuulin poikani itkun, aivan kuin synnytyslaitoksella.

Toisen kerran enkeli sai maltalaismiehen hahmon kaksi vuotta sitten. Yhtenä aamuna loma-asuntomme oveen kolkutettiin. Ovella seisoi iäkäs työmies puolitoistavuotias poikani sylissään: "Onko tämä teidän poikanne?" Selvisi, ettei jäykkä ulko-ovemme ollut loksahtanut kunnolla kiinni. Poika oli livahtanut salamannopeasti ulos sillä välin kun hyssytin vauvaa. Sitten poika oli könynnyt jyrkät kiviportaat alas kohti autotietä. Sen takana häämötti bulevardi, josta oli aitaamaton matka mereen, suora pudotus. Mies oli syöksynyt kattotyömaalta pelastamaan lapseni.

Maijan kokemuksessa ”jokin mahti tempasi” lapsen taaksepäin kesken juoksun. Niin tapahtui, kun seisoin vanhimman poikani kanssa rinnakkain hellan vieressä. Opetin pojalle, miten pastakastike valmistetaan. Sitten tapahtui jotakin selittämätöntä: sanaankaan sanomatta, kesken ruuanlaiton ja jutustelun, astuimme pojan kanssa yhtä aikaa askelet taaksepäin.

Katsoimme toisiamme hämmentyneenä. Tuntui siltä kuin meidät olisi vedetty kuminauhalla pois hellan luota. Poika ehti sanoa vain ”oho, mikä se oli”, minkä jälkeen räjähti iso lasikuppi. Se oli liedellä, joka oli mennyt vahingossa päälle. Lasia sinkoili kaikkialle, jalkojemme juureen asti. Olisimme saaneet tulikuumat lasinsirut silmillemme, ellei ”jokin voima” olisi vetänyt meitä taaksepäin.

Vilunväreet kulkevat ihollani, kun muistelen näitä hetkiä. Rauhoitun, kun laitan soimaan tutun virren. Sen nimi on Kiitos sulle Jumalani.

Maria Syvälä
 

PAPPILAN JOULU – Maatialan pappilassa
1. adventtisunnuntaina 29.11. perhemessun jälkeen klo 16 saakka

Riisipuuroa, glögiä ja pipareita tarjolla klo 11 alkaen niin kauan kuin riittää. Kaunis hartaushuone omiin hiljaisiin hetkiin. 
Askarrellaan vapaalla aikataululla vanhoista kirjoista jouluisia koristeita. Voi tuoda omia kirjoja tai tehdä talon kirjoista. Päivän aikana myös joulun loruja, satuja ja lauluja.
Tullessaan voi tehdä hyvää. Pappilan jouluissa kerätään kolehti vähävaraisille nokialaisille. Kolehdiksi käy kaikki säilyvä kuivatavara (esim. säilykkeet, kahvi, makaroni, suklaa) tai pieni valmiiksi paketoitu lahja lapselle (esim. vihko ja kynä, pikkuauto), päälle korttiin merkintä paketin sisällöstä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti