Muista Isää!

Taas on se aika vuodesta.

Joulukuvastot tunkeutuvat suomalaisten koteihin kertoen lelumaailman ilosanomaa. Nurkan takana häämöttävät veronpalautukset saavat sormet kihelmöimään tulevasta kulutusjuhlasta. Kohta on rahaa millä mällätä!

Vuodesta 1970 Suomessa juhlittu isänpäivä osuu ajallisesti yhteen tämän joulunajan kaupallisen puolen kanssa.

Kysymykset kirkuvat mainoksissa: Mitä ostat isälle? Mistä isä pitää?  Onko isällä jo sitä vai tarvitseeko hän tätä?

Mitä isät oikeasti tarvitsevat? Pitkissä kalsareissakin on puolensa, mutta toivoisin, että isiä muistettaisiin vuoden mittaan pitkin ja lämpimin ajatuksin eikä kerran vuodessa jollain tavaralla.

Isänä olemiseen liittyy monenlaisia odotuksia, joista useimmat asetamme me isät itse itsellemme. Pitäisi olla paljon ja vielä vähän enemmän.  

Kysyin pojaltani kerran, että mikä on hänen mielestään isän tärkein tehtävä?
Poika mietti hetken ja vastasi: ”No se, että tekee kaiken, mitä äiti käskee”.

Vakavasti ottaen, isänä on mielestäni tärkeintä olla läsnä. Kavahdan, kun mietin sellaista sanontaa kuin ”antaa isän kädestä”. Kasvatuksen malli korosti ennen vanhaan isän ankaruutta. Isät murahtivat aina viimeisen sanan. Nyt isilläkin on onneksi lupa osoittaa tunteitaan ja sanavarastokin on kasvanut käsittämään myös hellittelysanoja. 

Mutta vielä takaisin lähestyvään isänpäivään.

Sinä olet isäsi paras lahja. Ja paras lahja omalle isälle on sanoa ääneen: ”Sinä olet tärkeä ja rakas”.